Kunhan tämä säilyis
vaarllla
Kun ei laantuis
kirjoitus halu ei vire
Kunhan ei muiden
halujen lailla
taantuis himo
Kunhan en....
takarivin Taaviksi
Kukapas minusta
runovaarista....
Kukapas minusta
vanhasta raakusta...
Aidoista hienoista
kalliista....
Kukaan ei enää
laadusta piittaa
Pidemmän näyttävämmän
korun saavat
lasihelmistä

Kaiken uhallakin sen
Että pitäisivät minua
vaaria pahanilkisenä
huomion hakuisena
Pidän sitä itselleni
tunnolleni merkittävänä
Kun olen ajatukseni
voinut puolisalaa
rivien välissä sanoa
Eilisellä jo vähän
kuin säikähdin....
Kun niin kauan kesti
ennenkuin sen
selanneet olivat
tuhannen sivua

Kunhan en laantuis
Seurapiiri kirjoittajaksi
taantuis,,,,
Nyt siitä taas vuoteen
ole vähintäkään
vaaraa.....
Kaikki jotakin paperille
saaneet...
Ne ne ovat jollakin tavoin
palkittu.....
Vaari tässä vaan
konsepti papereita
turpeeseen hautaa....
Huokaavat helpotuksesta
sinne ne joutaa....
Minä en laannu taannu...
Takaan määrällisen
tuotannon kuin
Olikos se joskus
Kemira maanviljelyksessä