Vaari sen taas koki
Miten sitä voi
tällä iällä potea
Hyvien sanojen
toisille tarkoitettujen
kehujen vähyyttä
Ennen muinoin kun
Ystäviä löytyi
Kutsuvasti koukistuvien
jokaiselle kynnelle

Nykyään on vaarin
suurin huoli
Menettänyt olen
Casanovan
Kyltymättömän
miehen maineen
Vaari sen taas
Mitä ihmettä
Millaisin sanoin elkein
Missä ovat nuo
runoilijan muusat
Tuolla ne jossain
kierrätetyt ympäri
maailman tuulissa

Aikoinaan nuo
lämpöisiä
leppeiden tuulien
tuomat
Ettekö usko kuomat
Aikansa sitä....
Arvatkaas helpottiko
Asiain muuttuessa
Komennon ottivat
Meidän ei tarvitse
Seta daamit...
Sinnehän minä heidät
Ryssän helvettiin
kylmät naiset,,,,

Sehän on paikka
jossa vaarikin voi
kyläillä....
Lämpimällä kyljellä
on kysyntää
Siellä kun ei ole
edes polttopuita