Miten onkaan
maailma
monimutkainen
Miten voikaan
tahtoakin
tietämättään
Kuinka voikaan
tulla mieleen
Millähän eväillä
tuokin.....
Mitättömän
näköinen
Itselleen kadehdittavan
ja kauniin

Miten voikaan
maailma olla
yksinkertaiselle
monimutkainen....
Sitä voi vaan vatvoa
tietämättään
Miten sitä kävis
jos tuolta tahtois
Olin iso ja komea
Itsellään oli
mitättömän näköinen
Kun tuo mokoma
kadehdittavan kaunis
Iski silmänsä
isoon ja komeaan
Olinhan minä
sen jälkeen viety mies...

Mutt itsetunnossa
suuri lovi.....
Hieras vähän
kynsiviilalla syrjästä
On sinusta
seuraavalles
suurempi hupi
Kun tunnelmaan
pääsee....
Tuntuman saa
paremman....
Tuosta tanakasta
ja arpisesta