Kiven iskemiä
niitähän minä
Reilu puolimetrinen
oli kädessäni
pihlajan tuore oksa
Ei mikään karahka
Puukollani tein
lyhyen viillon sen
paksumpaan päähän
Siihen sovitin
litteän kiven
Sellaisen jota
heittämällä nipin napin
sähkötolpan välin
Sammui sitä muutama
katulyhty
sillä tavoin
Jossakin siinä suunnassa
Räsähtäen särkyi
jännite tasolasin
Ja siihen sotien
jälkeiseen
köyhään aikaan
Eihän niitä muita
Särjettävissäni
ollutkaan.....

Sitten luettuani
Davidista ja Goljatista
Mitäs se Vanhan liiton
mies....
Mistä ihmeestä
se sen tiesi
Lingolla sinkautti kiven
Ohimoon taisi osua
Lennätti kiven ohi
Vankimman suojausen
Kehittelin mielessäni
 

lMiten olis tällainen
puolimetrinen tuoreen
sireennin
oksasen päähän
Tein siihen loven
Painoin siihen kiven....
Sinkautin sen
Kaikin voimin
Mitä vähästä varrestani
Hetkeenn en mitään
mistään
Siitten sen kenraali
Lindenin jumalattoman
manauksen
Se lingostani
singonnut kivi
Se tiesi paikkansa
Mitäs se särkynyt
tasolasi
Sitä kyllä oli
Mutta ne konjakissa
lionneet viikunat
re olivat sen satokauden
Perkele se Kurt Linden
Kuivat hedelmät
vihon viimeiset
Sellaisia olivat
kiveniskemät
senaikaiset