Tottakai minulla on
pieniä tekojani
suurempia muistoja
Mitä kaikkea kun
kiertelin näitä
kotikaupunkini
hämäriä
pimeitä.....
Ruuvannut olin
muutaman
lampunkannan irti
Juuri siltä kohtaa
meidän taloon se
pimein tie johti

Tottakai minulla oli
kättä pidempää
varsi patukka ja
nyrkkirauta....
Katsos vaan
Miten muuttui tuo
tunkeilevaks
saattaja Maikin
Kuultuaan tiukan ein
Kiukustui vallan
Luuletkos sinä
Että minä mitään
saamatta,,,
Edes korvausta
polttoaine kuluista

Astuin esiin täysin
varustautuneena
Täräytin jousipatukalla
Ikävä arpi jäi konnalle
tuohon poskelleen
silmäluomensa alle
pääkallonkuva
nyrkkiraudasta
minä olin vuosia se
Joka meidän talon
tyttöjä esti tekemästä
tyhmyyksissään
isompia vahinkoja
Minä kun vielä olin
heitä päätäni lyhyempi
Kesti vuosia ennenkuin
havaitsivat
Kenelle heidän piti
pelkästä kiitollisuudesta