Mitenkähän
minustakin vaari
En ollut koskaan
suurin kaunein
enkä komein...
Joka ainoassa
asiassani sitä
keskinkertainen
Jo armeija aikoinani
Ryhmäni rivissä
se neljäs,,,
Se innokas reipas
Mies joka raskaine
taakkoineen
juoksi eniten

Olihan siitä se
seuraus,,,
Antoivat ensin
korpin natsan
Sitten toisen,,,,
Keveni varustus
Lyhenivät juostavat
matkat...
Nyt saatoin menoa
seurailla
edestä tai takaa
Määräsin vauhdin
valitsin suunnan

Siitä se jäi vaarin
armeija ajasta
sotavamma,,,
Jokaisen asiani
edestä tai takaa
Nyt se seisoo
Nyt se makaa...
Elämäni pakolliset
huvit ja kuviot
Niistä minä vähin

vaurioin oikein
varustautuneena
Suvikumeilla
talvikeleillä
Huvikummuilla

Mutt sen olen oppinut
Ensimmäisestä
eistä ei pidä heti
lannistua
Sitkaus se palkitaan
Sitkaalle harvoin
lavan kauneinta
Useimmiten vahvin
sitkain ja sisukkain
Sen kun muistat ,,,,
Katoavaista on
ympärilläs oleva
kauneus.....
Mutt älä uskokaan että
Sitä vielä joskus
pääsisit katsomaan