Kuinka ollakkaan
Nyt sen taas joku
noista valtakunnan
viisaista keksi
Ruokatarvikkeiden
roskikseen
heittämisen
vähentämiseksi
Liian on suuria
olleet tarjolla
olevat lautaset
Mättävät ne
silmät kiiluen
täpötäysiksi
piripintaan.....

Kyllähän vaari sen
Kun siihen
kansakoulujen
hyvään aikaan....
Vaarikin söi pilkkumista
Vahti vaaria tuo
tiukka vanhapiika
Nutturapäinen
Niemen Tiltu  
Olet Lehto lapsi
Sen syöt mitä olet
nälissäs astiaasi
Mitään et jätä
Luuletkos että
sosialistin äpärältä
Niistä ei apetta edes
Köyhäintalon sioille
Liian on sitkaita
huonosti kaltattuja
Palassa läskiklimppiä
Sen saamiseksi
suuhuni.....
Kunnon sormieni sija
tukeva jouhi

Selkäni takana se
nutturapäinen
Tiukka ilme
Niskahiuksistani
tomera ote
Sattui niin
Minä sitä lihapalaks
kutsumaansa
Karttaa koetin
suuhuni joutumasta
Pakon edestä
enhän minä taipunut
Tartuin pinsettiotteella
siitä jouhesta
Heilautin kättäni
Miten se singahtikaan
työasunsa
kaula-aukosta
Noiden kahden
kuivan rusinan
nahkaleilien
hilseilevään väliin...

Nyt joku noista
ratkaisi tuon ongelman
valtakunnan viisaista...
Kun ja jos haluamme
eroon tästä
liiasta jätteen tuskasta
Ei tehdä päätöstä
Ei mitata hävikkiä
Nyt vaari sen että
Pienennetään lautasta