Syksyinen on
vaarin mieli
Syksyiseltä
loppuun kuluneelta
maallistuneen
tomumaja
Yhdeksättä
kymmentään
vaari kohta
No siitäkös tämä
lapsellisen
mieli ja kieli
Vähemmän tärkeitä
Kaikkia en enään
mieleeni saa
Sellaisia kuin
pieni silmäisestä
siivilästä seuloutuneita

Niitähän olen tässä
kuin syksyn lehtiä
keräillyt pihamaalta
Jos oikeat sivut
olen eteeni saanut
Mitä kaikkea
harmaata maatuneita
Kuinka helposti
kaatuneita
kuinka komeita nuo
kaiken kirjavia
Kuin vaahteran lehtiä
Ette ikinä arvaa
Mitä se teki
vaatimattoman
itsetunnolle

Kun selkeästi sen
mitä egoni haki....
Vastaus oli kyllä
hämmentävän usein
Sanoivat ne
vetävimmät
Eihän teistä arjen
harmaista vakituisia
Mutt ilman lajitovereitas
Ne kaikkein uljaimmat
kauneimmat
taitavimminnat
Vailla vakituista seuraa
Miten moni meistä
Menis vallan hukkaan
Tiedä sitä kuinka moni
meistä upeimmista
neitsyinä menis hautaan