Ilta myöhällä vaari
peilikuvaansa
Miksi tuo aina vaan
entistä rumemmalta
Valjennut ei
musta ilme
Juhannukseen asti
valkevina öinä
Vain kiilu hävis
silmistäni...
Jäljellä ainoastaan
kateus.....
pahan suopa
pisto puhe....
Aina vaan entistä
kuvani peilissä
pahemmalta

Mittumaarina niitä
anteliaita on
tarjolla vaikk olisin
kylän rumin mies
Samein silmin..
vailla loputonta
innostusta....
Katson kauhulla
peilistäni noita
kuin elottoman silmiä
Ikänänänikös enään
 tulta niihin...

Siten ne alkoivat
 lyhetä pitkät päivät
Pitenivät hiostavat
pitkät yöt
Pikku hiljaa aloin
peilikuvastani
taas pitää.....
Ajatelkaas sitä aikaa
keskitalvella taas
Miten tuli silmissäni
Millainen on
tarttuva loimotus
Kesällä sitä hellin puhein
vanha mies...
Kaunis vähäpukeinen
nainen:
Väkivaltainen yritys....
Mikäs kiire siinä
Mitään niin brutaalia
ei runollinen
päivän valossa