Mieleni on kait tummunut
Näköni vikuuntunut
Sähköä olen
valoja kehoituksille
kuuliaisena
Ihan oikeasti vähentänyt
Mutt eihän se mitään
elämässäni pa
rantanut
Koneella kirjoittamisen
vaikeus se vaan
hämärässä korostui
Minä kun tällä
runovaarin kymmen
sormijärjestelmällä
Mihin kaikkeen sormeni
Tässä syksyn hämärässä
Virhe lyöntejäkös
Kaiversi mieltäni
Ainahan runoilijassa
Sateisena torstaina
Epäluulo epäilys josko
yksikaan kosketus olis
Sytytin sähkövalon
Jos luoja on olemassa
Olis katkaissut
sähköt lopullisesti
Eipä olis vaari tästäkään
Ettäkö syysmasennusta
Tietäähän sen mitä
Mitä vaarin mieleen
Senhän tästä kun vaari
rakkausrunon pimeässä
Muuttuvatkos vaarin
kaltaiset
runojen ystävätkin
lopultakin......
tavoiltaan ristiturpaisiksi
Parasta tässä
painoin nappulasta
Vedin verhot sivuun
ikkunasta,,,,
Manasin mieleni hämärää
Tulkoon valkeus !!!!!!