En voi sanoa että
Sitä minä tänä
aamuna varhain
En tahdo sitä
sanot....
Kysyt  hämmennettynä
ymmyrkäisin silmin
Jokos sinä nyt
jokos me tästä
tähän kuin ylös
noustaisiin..
Emmehän me muuta
Valkealla lakanalla
kuin kauniisti
kuolleet rinnakkain

En voi sanoa että
siinä me olisimme
nauttineet
toisistamme
Kuin muinoin joskus
ennen vanhaan
Lopun aikojen
vimmalla vuolleet
muisteltaviksi....
Miten me niitä
hyvin kullattuja
vuosien mittaan silattuja
Toisistamme vuoltiin
Tylsällä puukolla
Eihän se jälki aina
ollut sitä parasta

Mutt kiitos siitä
ett tehnyt minusta
Toisten lastujen
nurisevaa varasta