Kuta vanhemmaksi
vaari,,,
Ei kukaan voi sitä
väittää...
Etteikö vanhetessaan
olis viisastunut
Annan periks
oikeassa olet
Viisaudesta sen
vähäistä on vielä
Mutt kaiken vähän
Olen oppinut
käyttämään
Paljoa järkevämmin,,,,,,,

Silloin kauan sitten
Aikojen alussa
Kun luulin että maa
olis niin kaunis
Mutt näistä mokomista
viehättävistä
syötävän kauniista
olis pulaa,,,
Tämäkös olis se ainoa
Tästä en hampaitani
irroita,,,,
Varoittamatta lähti
suden mukaan
Kiertelin aikani
lohduttauduin
Lohduttivat monet
hellivät minua

Havaita saatoin sen
Vaikka sen kantajat
olivat kovin erilaisia
Kannettava oli liki
riippumaton kantajastaan
Katselin bussipysäkillä
Gallerian ikkunaa
Tärkeintä on elämässä
maalaus,,,,
Tuokin tuossa vieressäni
bussin odottaja
Maalauksesta ei mulla
vielä ole tietoa
Mutt jumalauta miten
houkuttelevat nuo raamit