Vaarille kait
kuin vanhalle
viinille
huonossa
kellarissa
Käynyt on
koko ikänsä
Mutt nyt siitä
on sokeri
loppunut
Säilöä voin
jalostaa muistoja

Mutt minut jos
joku avaa
Kuohahtaa pullo
pohjalle jää
pelkkä
muhjuinen sakka
Sen kun taiten
kirkastan
Tulos on tämä
nuhjuisten
runojen vakka

Vaarillahan oli
omakohtainen
hakemus
Ei nuodata oma
vuodatus sitä
En sellaisten
seuraksi pakkaa
Kaikki herkkä ja
hellä
Autuus ja onni
Se oli taivaissa
alistettu harmonialle

Kukas sitä sinne
Käytyäni kerran
vain helvetin
porteilla
Nähtyäni elämää
helvetissä että
paratiisissa
Onnea autuutta mutt
mielestäni se oli
ilkeintä Jumalan
pilkkaa.....
Ei ollut vaarille
yhtään avointa reikää
Ei mustissa enkeleissä
eikä viinipulloissa