Vaarin ystävät
Minnehän he
Vai onkos niitä
koskaan ollutkaan
Uhmakkaita
Myötä juoksijoita
Runon siivillä
eläneitä
Jospa joku vielä
jostakin jotakin
kuolematonta

Vaarin kaikki ystävät
Minnehän he
tänä sunnuntaina
Poistuneet paikalta
kun eivät pihaustakaan
ymmärtäneet
runoilijan äksystä
tuhahduksesta
Yksi toisensa
jälkeen ovat menettäneet
edes pölyttämiseen
kuhnurit kyvyn ja
mielenkiintonsa

Päästäneet irti
Lakanneet jopa
hengittämästä
Joku vielä väärässä
asennossa
seljällään sängyssään
Juomansa pillillä
Ravintonsa letkusta
Mutt siihen sitä ei
vanhan miehen
pitäis ett.....
Kiinnosta ei enään
hengästyttävistä
mikään.....
Hyvät miehet älkää
enään sitä
Elämän iloa silmistänne
Erityisen hyvältä
tuntuu virnistellä
toisen vahingolle