Miten voikaan
luoja meitä,,,,
Antamalla lahjat..
luomalla erilaiset
puitteet
elämämme peliin
Miten voikaan
tuo luoja meitä
suomalla niin
kovin erilaiset
miehiset varusteet
Kestää pitäis niitten
niin monta monta
vuosi
kymmentä
kulutusta,,,,
Tuollaiset jos ukko rukka
äijä paha,,,,,
Tunkua ei edes
poika vuosinaan
aittansa ovella,,,,
Vaikk olis kuinka suuren
kartanon perijä

Miten voikaan
luoja meitä
Antamalla perin
erilaiset lahjat
elämämme peliin...
Alkuvuodet minä
selvitin kyllä
Mutt nyöhemmin kun
aloin näyttää
vatsakkaalta
kartanonherralta
Iltaisilta puheilta,,,
Säästi minut
mylläri Matti,,,,,,

No olihan meillä se
seutukunnan
paras ja ainoa mylly
No olihan meillä sekin
Taitava mylläri jolla
oli maan kuulu
Valtakunnan mahtavin
Aamu viidestä kun
aloitti työnsä....
Silloin isäntien mukaan
päässyt
nuorempi väki
Osa oli niin kainoja
Istuivat posket
punoittaen myllymme
oven pielessä

Katselivat talojen tyttäret
sillä silmällä
minuakin...
Päivän valjetessa
minun oli taas pakko
vaivata niilläkin
asioilla Mylly Mattia
Matti oli niitä miehiä
joilla perimässään oli
Tai sitten he olivat
kasvaneet niihin kiinni
Minun myllyni mainetta
ylläpiti,,,,
Sellaiseen kiinni
kasvanut Mylly Matti