Älä säikähdä jos
Näin aamusta hosun
Näytän kiirelseltä
Aamu vetää
viimeisiään
Vilkaisin kelloa
Rauhoituin,,,
Vaikka häviäis
muististani
tämä aamu
Päivää on jäljellä
päiviä on,,,,
Mutt miten toisin
Oli tuolla itsestään
kuolemattoman
tarinan luoneella

Älä säikähdä jos
Ilman puhelinta
ääneni muutaman
korttelin verran
Sehän oli vain perintöä
Entiseltä
uppoavan laivansa
isännälleni myyneestä
Röyhkeytensä
Eihän sekään
sentään rajaton
Mutt kaikki mihin kajos
Tiilitalotkin murusiksi

Yksille sellaisille
Mäkelän Kaitsun
kasaamille
kulisseille
Niillepä oli vaarikin
ennen havahtumistaan
Tärväämässä
ei osuustoimintaa
Vaan oman uransa
Menihän siinä
sen kanssa terveys
Ja sen kova äänisen
vaikeasti
ymmärrettävän kanssa
aleni kuulo korvista

Tänään tuosta luin
Mäkelän Kaitsun
muistokirjoitusta
Tuohan oli sellainen
kohteensa omainen
vanhakantainen
Kukas sitä nyt
pahaa puhuis
Tyhjien pullojen
keräämisellä aloittaneesta
Mutt mihin ihmeeseen
ne hävittivät kuvan
Elämälle ahnaasta
Eihän Kaitsu tuollainen
Niljakas ja öljyinen
Paikallis puheluihin
ei tarvinnut kännykkää
Kait viimeisetkin
sanansa huutamalla