Saman henkisiä
harmaita
kellastuneita
Vipinään
kyllästyneitä
Sen laisiahan
me olemme
Runovaari
Lokakuinen
ensimmäisen
päivän
sunnuntai aamu

Mikään ei
tänään niin
helposti
Kirjoittajan
tärkeintä
omituisuutta
Tällaisena aamuna
mielen
muljautus
Miten se jotenkin
Tuntui kuin
lattialle
pudonneen sukan
oikein päin
kääntämiseltä

Vaikeinta on
apulaitteitta
saada sukka ylös
lattialta
Nuuhkaista
Todeta että vanha
on vaari....
Havaita etteivät
hoidetut jalat
tuoksu siltä
Vuosien takaiselta
hoitamattomien
jalkojeni eritteeltä

Vaapun niillä pihalle
silkoisilla
Henkisille tarpeille
Runovaari
Samanmoisia
harmaantuneita
Lokakuun alkua
vakaasti vaari
Säästyinpäs tässä
tämän syksyn
sadonkorjuulta
Tiedän sen miten
Mollista duuriin
Vanhan on elettävä
Eikä vaivojaan pidä
valittaa......
Harmaa se on
väreistä sävykkäin