Vaari taas elämäänsä
tonkii sitä
melkoista
vaikea selkoista
En vieläkään
sitä mitä aikoo
hautakiveeni
oma sukuni......
Mutta jolleivät
muuta kuin
Syntymä ja kuolin
vuoteni...
Viimeinen lause
painavassa kivessäni
Pitkäksi voi
Runoilijalle ikiuni
venyessään tulla
Painavin paasi on
reunakivien päällä
Hievahdakkaan
ilman nostolaitetta
Ei saa viimeisenä
päivänä herättää
Ajatelkaa omissa
liemissään jonkun
vuosikymmenen
omia ajatuksiaan
terävöittäen
Mikään aikakausi
Ei kestäis moista
Kapinaa lietsovaa
Ilon pilaajaa
Eli hän elämää
melkoista