Ohutta mutt sitkasta
Sitäkös sen
piti olla......
Siitä minä sen että
Kulmalantien
nurkkatontilla
Joka ainoa
Hyötykasvi
marjapensas
Kantoi oksillaan sitä
valkokukkaista
hienon hienoa
Elämänlankaa
Ohutta sitkasta
versoa
Mitä lie merkit tätäkös
kullekin.....
Vaarille ohutta säiettä
Sidettä siedettäviin
Se ei hävinnyt
kitkemällä
Uusi verso siitä
Jos pienikin pala
Pätkä maavarresta
jäädä sai 
muhevaan multaan

Siitähän tämä
ikäkulun
elämänjano
Esimerkki siitä mitä
Kuinka tärkeää on
Uusilla versoilla
vanhasta kiinnipito
Vaikka kuinka sitä
Erilaisin myrkyin
Kaikenlaisin
välinein kaaputteli
Aina sen hetkeks
saivat syrjäytettyä
Viikon päästä taas
valtas vanhan paikan
Otin siitä mallia
Nyt vielä kun olen
Elän luon ja jaksan
Ohut on elämänlankani
Entistä pidempi
Vuodesta toiseen
Kuin silkkilankaa
Vaari on vuotten
saatossa
entistä kevyempi
Sitkastakin sitkaammin
Pidän opin uutta
Sitkasta ainetta
mies että säie
Harras toiveeni
Kestäköön  se
Ainua säie ....t
Miten ollakaan
Minä pidän elämästä
Sitten kun otteeni
Elämäni langasta
Kaivakaa pois
myös nämä muistot
Liian pieniksi
muruiksi murtuneesta
maavarresta
Elämän lankaa
Mitäs näistä
Eihän näistä ole edes
saatto virreksi
Kunniattako olen
elänyt
Kahdella vuosisadalla
Kymmenellä
Usko tai älä
vuosikymmenellä