Ajankulukseen
vaari...
Mitä kummaa
tässä on
vanhan miehen
ainoassa....
sattuman
varaisessa..
Ajan kuluksi
ei ole tarkoin
suunnitellussa
Vaari käy läpi
Ruksaa elämänsä
mittaista listaa
Noita olen
ajatuksella
Miks ei yhdessäkään
ruksia,,,
Ei suorituksesta
arvosanaa,,,,

Ajankulukseen
vaari...
Tekemättömiä
yli vetää
Miten se oliskaan
laventunut
elämäni kokemus
Enhän minä enään
mitään tee
uusilla kehuilla
Paperia ne ovat
tämänkin ajan
puolueellisia
todistukset
Mihinkähän tällä
paperilla pääsis
Sieluni tilasta
en tiedä,,,,
Mutt minne tahansa
opiskelemaan
kansanrunoutta
Väinämöinenkin
häpeäis harvaa
karvoitustaan
Nähdessään
runovarin
takkuisen naaman

Selaan vanhoja
työtodistuksia
Joillakin näistä
voin arvovaltaa
jossakin ansaita
Osalla viritellä
mökin takkaan tuli
Papereista viis...
Mutt kavereista
saan tukea,,,
He vanhastaan sen
Ett parrastani
huolimatta,,,,
Mukanani kulkee
monissa liemissä
keitetty,,,
Marinoitunut
arvovalta,,,
Olen vain paikallani
avaamatta suuta