Pitäisköhän tätä
tippa silmässä
Hiuskihkura
otsalla...
Missäs ne ovat
vaarin
tarkoin varjelemat
Vanhaakin
vanhemmet kirjoitukset
Aikanaan niitä
naureslelivat
Sittemmin tyyten
unohtivat....
Nyt voin niitä pienin
muutoksin
Hyvin käytttää

Korkeintaan sen
Että muitten
satoisten lajikkeiden
tapaan...
Vain sellaisilla
muumioituneiden
uudelleen käytöllä
Vähän kun muutan
sanan muotoa
Käytän toista
aikamuotoa...
Jätän pois pisteitä ja
pilkkuja......

Taskuni pohjalla
helistelen runoilijan
viimeisiä hilkkuja
Sunnuntai on se
vaarin päivistä
mitään tekemättömin
Tosin vaari voi
muitten satoisien
tapan....
Selaan tuolta
vanhimmasta päästä
Kukas sellaisia
muistaa....
Puistavat päätään
Puhuvat vaan silmät
kuin kiiluen
On sitä siinä sitten
satoisa mies...

Niinhän se kuin
keväinen ahava
levittää noita
voikukkia