Sen pärekorin
ympäriltä
Johon laittoivat
minut heti
laitokselta
tultuamme
Kovin ponnistelivat
noutajani
paukku pakkasessa
Minun vasuni
ympäriltä puuttuivat
hyvät ja huonot
haltijat että
isäukkoni,,,,
Hän oli se joka
joutumatta rintamalle
valoi ja sorvas
erimittaisia
monen kaliiberisia
tykinputkia
Tarkoin vahdittuna
Hänhän oli
tosipunainen
Työstään ylpeä
ammattimies

Se pärekori johon
minut kapaloituna
laittoivat
Kauniiks oli
koristeltu
Mutt mikään ei ollut
todellista
Kaikki mitä käyttöön
jostakin oli saatu
ja kerätty
Kaikki oli kaunista
ja värikästä
Minä jo silloin
kasvot punaisina
isoon ääneen
kiukkuisesti
kasvoin ja kehityin
nopeasti
itsestäni tarpeistani
tietoiseksi

Mitä enemmän sain
viimmatusti
huutamalla
Sitä vankemmaksi
vahvemmaksi
kasvoin
Itsestäni ja
tarpeistani tietoiseksi
Loppujen lopuksi
päivätarhassakin
Siirsivät minut
vahvempien ja
kestävämpien joukkoon
Ruokapöytään
istuttaessa
istahdin en paikalleni
Vaan niiden
kukkurapäisten
suurimpien annosten
viereen....
Siksi minusta näin
suuri ja kookas
Minä olen aina syönyt
vatsani täyteen