Et suinkaan vaan
Että minä sen
enempiä
Vähän kourin
hiukan rutistelin
Vieläkös tuokin
Niin taian omainen
On kahden käden
kosketukseni
Vai oletko sinä vain
allerginen
partavedelleni

Kyllähän sinä sit
Kosketus arka
Kaino ja ujo
Mutt en minä sinusta
sitä muista....
Ett ett olis iskenyt
nokkosrokko
ihan heti
Ensi halauksesta
Miten salpautui
hengityksesi
Punoittamaan ryhtyi
näppylöille kaulas
ja kasvojes iho

Niin taian omainen oli
oli molempien
käsieni koketus
Mutt sinusta en muista
Että ensi kosketuksesta
Pelkästä minun
ajatuksestani
Olis sinussa puhjennut
nokkosrokko
Punoittivat niin
somasti kasvosi
Nännies kokoisilla
näppylöillä kaulas
ja paljaitten
olkapäittes muuten
virheetön ihos

Eihän tästä mitään
sen kummenpaa
Ryhtyivät soimaan
sielun kellot
Eihän kait sinussa
mitään muutosta
Herra paratkoon
Tämä epäonnistumisen
siemen se piili
minussa
Senhän tästä että
näiden kerran vuodessa
kuin satumalta
Minun ei pidä
vaihtaa partavettä