Heräilin tuossa
iltatorkuilta
Vedin verhot
ikkunani
edestä
Oli se jo alas
iskeytynyt
lämpimän
kevät illan
utuinen hämärä
Lähimetsän
reunasta kähisi
kurkkukipuinen
musta rastas

Mistähän noitakin
tuonne
Kolminkertaisista
ikkunoista
Pienen pieniä
kärpäsiä
Kahden uloimman
väliin
Kuuntelin siinä
monen pienen
keskeistä pörinää

Enemmänkös
noillakin on
henkistä elämää
Ainakin niistä
ihmistä enemmän
elon merkkejä
Vaari tässä kun
veittää näitä
kirjoittamisensa
luppo hetkiä
Ei ainakaan
meidän lapset
Tässäkin voi vaari
panna kuulemaansa
huutajaa paremmaks
Ei ainakaan meidän
lasten lapset