Oikaisin innolla
Talven kylmimpään
aikaan rypistyneinä
kertyneitä
Mikä kumma on
historian kulku
syynäkö näissä
Sivuun laitetuista
Talven mittaan
paksuun harmaaseen
pölyyn
Pitkään
hautautuneina
Se oli se talveni
synkin vaihe,,,,,

Vaivasi vaaria
ei innostuksen vaan
uskon puute
Kehunut ei kukaan
Kutsunut
mihinkään mukaan
Katselivat
nenänvarttaan
Entiset kirjoittaja
toveritkin
Pysy siellä
,minne olet liuennutkin
Sielläkään ei tilaa
Katsoivat minua
kuin sitä vanhaa
tuttua
teurastamon johtajaa
Joka joulun alla
tuotti maahan
Tanskalaista kinkkua
Eihän noita voi
edes joulupöytään
ajatella
Leima asiakirjoissa
Ei Ihmisruoaksi
Vaan erilaisten
lemmikkien
paremmiksi rehuiksi