Lyhyen päivän taas
nopeasti hämärtyessä
Minä tässä koneeni
vieressä mitä lie
näpelehtimässä
Vedin verhot pois
aistit avoimina tuosta
kirjoittajan kammioni
ikkunasta...
Sammutin valot
Levollisena istuuduin
Pimeään katsoin ulos
Tiesin taas mitä
vastapäisestä ikkunasta
näkeväni luulin
Iltaravintolassa olis
se homma laskutettu
Sen korkeimman
Huvivero prosentin mukaan

Otin asennon rennon
kabareeta katsovan
maksetun vieraan tapaan
Miten tuo vastapäisen
talon pieni ja terhakka
tyovaatteistaan kotiasuun
Vaari tässä kuin
äimänkäkenä
Luoja varjele miten
terhakat pystypäin
Herra älä saata minua
kiusaukseen...
En edes muista koska
olisin noin kapea
uumaista

No mitäs nyt,,,
Mikäs sinne tuli 
Tottakai tämänkin
vaarin unikuvan
särkymän piti
Mutt pitikös noin
pienellä ja sievällä
Olla noin suuren ja
karvaisen karjun
Ja kaikkein pahinta
että tuossa ikkunalaudalla
Sika on ei herrasmies
Sen lainen olis vienyt
Pienen sievän
kapea lanteisen
makuuhuoneeseen
suuri rintaisen

Sitähän tämä on
Vaarin elämä yhtä
painajaista....
Taaskin se seisoo
siinä ruudussa
tuliterä Mersu