Tekikös se
muisti vaarille
taas kujeita
Olihan vaarilla
jo pitkään ollut
vaiva
Teki muisti
taas vaarille
päivittäiset
Nuppiin ei edes
verhot ikkunoista
poistamalla
Vain kevyt
päivän kajo
Muisti teki kujeita
En onnistunut
järjen valoksi
muuttamaan
Sitä hentoista
unensekaista
sekopäistä
Tekikös se muisti
Kipeää muisto
Rivi rivin jälkeen
Järjen voitto tunteesta
Sitähän minä en
että täysipäiseksi
Parempi on etten
Minä minä minä itse
Minä liki omillani
Edusmiesteni kautta
Tottuuhan sitä
Vanha mieskin tähän
Styx virran rannalla
Mahtunut en edelliseen
Tokkopa seuraavaankaan
Kharonin lauttaan
Se on muuten elämäni
ensimmäinen
kulkuneuvo
Johon en tunne
vähintäkään vetovoimaa