Kuka mokoma se oli
Että niin monta vuotta
Miten se onkaan
jaksanut harrastaa
sitä yhtä ja samaa
Runoa noin
hyvin lähellä on
sitä neljännes
vuosisataa...
Mikäs kukas sitä
semmoista että,,,,,,

Mikään muu ei tätä
vaarin kuluttavaa
menoa tunnu kestävän
Menossa on kolmas
levotonta runoilijaa
kestävä tuolivanhus

Jo neljännen lainen
omalla tavallaan
ohjelmoitu......
Kovimmalle ottanut
On tamä viimeisin
Pisimmälle ohjelmoitu
Sille kun riittää
Isolla kirjaimella
pieni sana rivin alkuun

Vaarikos tässä tässä
En tunne enään tämän
Itsetuntoani kuluttavan
koneeni kulkua
ollenkaan hallitsevani
En ehdi kuin yhden
kielteisen sanan
Ensimmäisen 
säkeistöni alkuun
Sen jälkeen se ei
Minkään moista
ei satunnaista
vuorosanaa
Harrasta tässä nyt
sitten sitä runoilemista
Eihän se onnistu
Minä kun äsken ei
EU;lle
Nyt on tämä uusin koneeni
Kaksisataakaksitoista
liuskaa
Ohjeita itseriittoisille
runoilijoille
Vittaus siihen mitä
valtiaat tekivät
narreistaan niille
Kaikkein rehellisimmille