Kerrankin on
meillä kesä
Josta emme osaa
olla kiitollisia
Kylmää ja sadetta
valittelematta
Hiiret hiljaa
hiirenhiljaa
Kukaan ei
routaista vastaan
tuollaista
Ei jäänyt kielestään
kiinni edes
talvipäivänseisokin
aikoihin
kielestään kiinni
edes rauta-aitaan
Kun lipaista piti
kalseaa porttia

Oli sen ovessa
monta lukkoa
Monta on ja
monen monituista
omituista merkkiä
Mutt aitassaan
kävijöillä oli niillä
jos vaikka minkä
kokoista
mittaista tiirikkaa
Jos vaikka minkä
paksuista
sorvarin karaa

Kerrankin meillä
on kesä...
Kuivaa suuta
Liian korkealla
jokainen minullekin
sopiva
Ne jollen minä
Niin ei kait sitten
kukaan muukaan
Olisinko siinä
talossa edes
tuotantoeläimen
vertainen
Asemani osoitin
kuoppaa kaapimalla
Uhoni mylvimällä
Kyllähän siinä
sotkeentui orasta
jalkoihimme
Aitaa kaatui rymisten
Aidan takaisesta
orasmaasta
karkoitin kilpailijan
Tuohduksissan
oli hirvi uros
Väitti että paremmin
nämä asiat on heillä
Varsikin noiden
pienempien kanssa
Kävelee vaan päälle
siirtää hännän sivuun
Ja antaa mennä