Lauantai aamua
toivotti
hymyhuulin
hampaattomalle
vaarille pieni
hiukseton mies
Katseli tarkoin
Mitähän tuo vaari
tänään tekis
ansaitakseen
Pyyteettömän
huomion ja
läsnä olon

Lauantai aamuaan
vaari vietti
kotosalla
Suvun nuorin
pienin kummasteli
Noinkos sitä
sitten joskus
Kun olen tuota
ukkiani
Suurempi miestä
satakiloista

Aina ei mun
pidä varuillani
Tutkain
käytössä olla
Tulla pyynnöstä
mennä käskystä
Olla pahastumatta
vastuullaan
olleiden viattomista
oikuista
Eihän se ole
vanhan miehen
elämä
Ei ainakaan tuo
ajatuksensa
ajatuksissaan kulku
yksioikoista