Eihän siitä ole
pienintäkään
epäilystä....
Vahtimalla
vahtinut on
vaari itseänsä
On vaari tässä
omissa oloissani
sanoisikos
metsittynyt
Vastaan kuin
metsä ohikulkijoille
Katsovat
kummissaan...
Ei muuta puutu
Kuin kysyis joku
ohikulkijoista
Kerro kerro kuvastin
Ken on
Kuka maassa
kaunehin

Otan kasvoilleni sen
ilmeeni kaikkein
yrmeimmän
Totta jos puhuisin..
Vaari siihen ei
vapaaehtoisesti ryhdy
Seisemän vuoden
huonoa onnea
Sitä povaa
särkynyt peili
Voi sitä sirpaleiden
loputonta määrää
Ja tottakait ne sen
Korjauttaisivat
vaarilla maasta
joka ainoan
sirpaleen....

Niinhän  se on
Hallitsin sentään
jouenkin sanani
Lyhyeksi oli
muuttua tämä virsi
Tukehtua olin
Onneksi siitäkin
kovasti köhimällä
vesimelonin siemenestä
Hengissä selvisin