Tälle iälle jo
ajan kanssa
tullut olen taiten
Pääasiassa
jarrutellen
Tahdissa lyhyellä
askeleella
tallokaa
Niin vähän on
enään jäljellä
kirkkomaan tätä
keskikäytävää

Älkää suotta
kiirehtikö
On se siellä
avoimena uurnani
viimeinen
lepopaikka
Siihen kuoppaan
ei ketään muuta
Minä kun vielä
niin mielelläni
nauttisin tästä
Kaikki on niin
tummiin pukeutuneet
rauhallisesti
Sinnehän meidät
kunnioitettavasti
elämästä selvinneet

Sitten sinä ensimmäisenä
vai olikos se
sittenkin viimeisenä
Tavalla tai toisella
Kasailivat itseään
arkussa haudatut
Ruumispaitansa
taskussa joku
moneen kertaan
devalvoitu arvoton
Styx virran ylitykseen
riittämätön lantti

Kovin hyvin eivät
meidänkään
asiamme olleet....
Päästiin pois siitä
pimeaästä ruukusta
Parhaan taitomme
mukaan kokoilimme
tomumajaa...
Olisittepa nähnyt
miten kova lähti
hautuumaan vahti,,,
Kun me tuhkanharmain
kasvoin...
Ilmassa leijuvin
epämääräisin muodoin
Urahdellen uhkaavasti

Vapautuksen
järjestämme sulle
tästä tehtävä
Ellet ensi vuodeksi
saa meille
oloihimme parannusta
lisättyä....
Pikku hommahan
se teille on...
Sorakankaan kesäinen
jäähdytys..
talvinen lämmitys
Niin ja niille mokomille
lähetyspiirin mummoille
Jotka sukkia ja käsineita
Ambomaalle