Paljoakaan tätä
Tätä somaa omaani
Ei olisi ollut
Tullut tarvetta
suurentaa
Ylen maallinen olisi
ollut Siveä
kostean hieraisu
Lätinä jo roiskeiden
loiske
Paljoakaan tätä
pientäni suurempaa
Sinun suurestasi
Pyhän ajatuksen
että pienentyis
Tuli mieleeni ajatus
ties mistä
Kun oikealla tavallaan
Pienenis sulla
Kokoa kasvais mulla
Ajattele sitä
Mikään ei satu
Ystävätär ei valita
Paljoakaan tätä
pientäni suurempaa
Vähääkään ei tuota
kittavaasi suurempaa
Ajattelew tuntuikos se
Sen kaikkein hienoimman
sIlkkisukan
hellääkin hellemmältä
Ajattele miten hellältä
nilkkaasi
miten aistikkaasti
kohjutonta
pohjettatasi
miten hienosti hivelee
reittäsi
Miten hellästi hivelivät
jalkoijesi välistä
anteeksi nyt
Ethän sinä sitä voinut
Eihän silloin ollut
Yhden koon sukka
housujakaan