Runovaari sitä on
aina vaan
lyhyemmäksi
käyvää työaikaa
pohtimassa
Auriko ei yli
kesken olevan
mihinkään laske
Sipaisee
taivaanrantaa
sulkakynälläni
kepeästi
Nousee jo kun
vaarin pitäis
Yö uneni entistä
lyhyemmäksi

Aamu kymmentä
näytti runoilijan
kronometri,,,
Hesarin ylänurkasta
sen että...
sunnuntai on
loppuun kuluva,,,
kirjoittajan aika
Kuppi kahvia ja
parit Marlborot
Radiostani sen että
jalkautumaan
hevoskyytiin
myrskyisilläkin
vesillä tuulen viemäksi
Kun Corona viruksen
uhan alla suljetaan
suurin osa
lentokentistä

Minnekään ei ole
Mistään ei tule
Odotettavissakaan
missään
tarkoituksessa
minkäänlaista
pimeässä kirjoittavalle
maksettua kutsua
Miksei tuo jo vois
päivän valo
horisontin taa,,,
loppu iäkseni painua
Kynttillöitäkin olen
Petromaxin
päreitä ja tuohuksia

Käyttökelvottomia
tarkoituksiini
Tähän aikaan vuodesta
Eiväthän ne edes
varjoja tupani seinille
Nokeavat vain
luontoon avautuvan
ikkunan,,,,
Vedän verhon eteen
Suljen sälekaihtimet,,,
Nythän minä voin
Kotimaisemasta sen
Ei sitä miten on
Vaan kuinka mielessäni
tunnen

Ajatelkaa minä
minä vanha mies...
Pimeät öiset hetkeni
aina vaan entistä
lyhyemmiksi
Joko minä kohta
tunnen itseni
entistä väsyneemmäksi