Kun kukaan ei
Epäonnistumisen
pelosta joka ainut
Kärsivät kaikki
Kukaan ei uskaltanut
tehdä kenenkään
kanssa yhtään mitään
Kun ne sitten
varoittavaksi
malliksi 
sysäsivät minut sinne
Sanoivat että sinä
olet viimeinen
viimeinen toivomme
Pohtimaan jäin kenen
keksimä konnuus
Maa johon menin
oli autio ja tyhjä
Mene ja tee jotain....
Katsoivat suoritustani
kummeksuen
Sitten se muodostui
Aatelittomalle oma
Hovini,,,,,,
Luoja antakoon
minulle kyvyn erottaa
Lähipiiristäni ne
Joista jo tiesin
Paljon oli joukossa
homoja ja hinttareita
Siirtelin heitä
halujaan paremmin
vastaaviin
Pilkunviilaajiks
pilkunviilaajien tehtäviin
Maa oli ympäriltäni
autio ja tyhjä
Minä olin maalannut
itseni nurkkaan,,,,
Tahrat käsissäni
punaisosta keltaisista
mustista
Sinkkivalkoiseen
Korjaamatta
huonot asiat
Mutta minä tein niistä
näkymättömiä
Kertomalla heille
Miten hyvin meillä
Miltä näyttää kun
Korjaantuvat asiat
Tekemällä hyviä
päätöksiä noitten
huonojen päälle.....
Tapan sen joka
Vanhoja hyviä aikoja
haikaillen