Aamusta toiseen
on vaari tästä
sitä siitä mieltä
Mistä niitä
senlaisia
tuntemuksia
Kaks vain on
tassua vaarilla...
Mut vaikka kuinka
koitat,,,
Vain pelkkää
kipua
elämän tuskaa
Vapaan miehen
elämään   
Kuin siirtolohkareita
Joka ainut kivi
vaarin kengässä

Eihän tämä enään
Ei tämä meno
kivikatujen pojasta
tunnu elämältä
Ei tunnu miltään
Jos sitä koskaan
on ollutkaan....
Kaikki asiat aikanaan
arvaamattomina
tulivat
Kun tottui siihen
että koko painollani
pöydälläni lojuivat

Työpaineitako
Paljon ei paina
kaksin puolin
painettuna
A neljä arkki
Ainut epävarmuus
työpaikkani uhka
Juuri kun ehti
kunnolla kourimaan
Puolivuosittain
nuo vaihtuivat
minunkin kohdaltani
tytön hupakot
Sitten eräänä aamuna
Krapula aamuun
vereni seisauttava...
Viskin syömällä
karhealla äänellä
Huomenta pomo
voisitkos jo...
Vai puenkos päälleni
Minä heter Carl Johan
Uusi sihteerikkös