Aina ei vaarin
tarvinne uutta
Varsin rauhassa
voin potea
laiskuutta
Tuntea sellaista
vanhan miehen
mielen levollisuutta
Tänään tässä
Tähän mennessä
riviäkään kirjoittamatta
Melkoisen matkan
viidettä sataa
Penkovatkos
uteliaat haaskaa
Säälitteleekö joku
runoilijan raatoa

Aina ei tarvitse
vaarin uutta
Aina ei pidä
kaapia mieltänsä
tyhjää kaivoa
Kyllä sitä vaarin
nykyään kelpaa
Luetaan selataan
hämmästellään

Mistä tuo mokoma
tuon kaiken
Vaikeinta näyttää
olevan
kavereillakin silloin
Kun karkaa ilkeä
kieleni
Lipomaan milloin
ketä kustakin
Ja mistä asiasta
silloin