Kaksin käsin vaari
ravistelin tuota
sohvalleni
nukahtanutta,,
Mutt siistejä me
miehet jotka
tavalla tai toisella
runoudesta olemme
Pitkäänhän me
hän kuunteli ja arvioi
Minä omiani tältä
vuodelta luin,,,
Sen verran sitten
asiastani innostuin

Unohdin kaverin
toverin arviot
Parii kertaa täytin
runojani ymmärtävän

lasin
Sitä minä en heti
kaverini nukahtamista
huomannut....
Mutt siitä sitä
Olis tullut eukolleni
selittämätön paikka
Jos lasillisen oli
punaviiniä kaatanut
vaalealle sohvallemme

Olin kyllä varoitellut
miestä,,,
Älä kaada viiniä
arvo kalusteelle
Niinkuin hyvin tiedät
Pieni ja kiukkuinen
eukko on mulla
Viinitahra sohvallamme
äkkilähtö siitä voi
sulle tulla....

Lopettaessani illan
Miten minä siinä
näkemääni säpsähdin,,,
Mutt hyvinhän siinä
Lasi pystyssä
kauhun jäykistämissä
käsissään
Värettäkään ei
viinilasin pinnassa
Tahran tahraa ei
sohvamme pinnassa
Kuinka voikin joku
noin innostua
runoudesta.....
Kivettynyt mies
lasittunut katse
Kuulitkos kun soi
ovikello....
Muijamme ovat
palaamassa teatterista
Tämähän oli meille
kuin terapiaa
Omatoimisiksi
ohjautumista
Kirjoittamista on vaarille
kaksin käsin