Paljon tai vähän
Liian paljon
Liian vähän
Miten ollakkaan
Että tuo tuntuu
äsken kirjoittamani
Miten mukavalta
kohta luku
seitsemäntuhatta
kaksisataa ....
koneellani
Tässähän se nyt
on pakko mielle

Paljon tai vähän
Jos tällä tavalla
tällä innolla
olisin muinoin
Kun olin työ elämässä
Herra varjelkoon
Mitä olisinkaan
aikaan saanut
Olisikos kaatunut
jättiläinen siltä
seisomalta niiltä
savijaloilta....
Eikä vasta jauhojen
loppuessa
Muutamaa vuotta
myöhemmin....

Kaikkihan ne oli
parhaat
pelimiehet
poltettu loppuun
Latvuksen oksilla
istuivat he...
Jotka eivät tehneet
korjausliikkeitä
virheitä pelätessään

Sen laisille ukuleille
ei uutta suojatyö
paikkaa.....
etsimälläkään
ei enää mistään
Paljon tai vähän
Liian paljon
Liian vähän
Pahinta on kun kukaan
ei uskalla tehdä
virheitä pelätessään
yhtään mitään


 

Viidennen ja
neljännen
välillä....
Kädessäni
roskapussi
Muistin vielä
Millä asialla
Mitä minun piti

Kun neljännestä
kolmanteen
Seisoin
hissin korissa
Kädessäni
kaikki mitä
kirjoittanut olin
viime yönä

Kolmannesta
toiseen....
Kristallin
kirkkaista
harmaita
utuisia
sumuisia
Mistas minä
tuollaisia
Keittiö jätteitäkin
utuisien joukossa

Toisesta tuohon
ensimmäiseen
Pysähtyi tuo
mokoma hissi
Sisään ryntäs
vanhalle viinalle
haisevien
hälisevä joukko
Minä seisoin
korin nurkassa
Käsissäni tuoksahtava
roskapussi

Painoivat jotain
ylemmän
kerroksen nappia
Nostivat närkästyneet
tolkuttoman
pulinan.....
Minähän olin jo
painanut sitä
nolla kerroksen nappia
Sinnehän me kaikki
Vaari oli ainut jolla
käsissään oli
hengissä pysymisen
tuotteita....

Pohjallehan se
sitten pysähtyi
Tungin itseni ulos
Sinnehän se jäi
keskenään arpomaan
roskasakki....
Vaari siitä
suoraa päätä tupakalle
Nautin niin....
omasta seurastani...
Kotiini suorinta tietä
Kädessäni....
roskasäkki

Kotiin kun ehdin
Miten minua emäntäni
kehui kehumalla
Sinulle ei voi
pienintäkään
hommaa antaa
hoidettavaksi....
Antoi sinulle
mitä hyvänsä
toimitettavaksi..
Jotta tulis hoidetuksi
Se on tehtävä sekin
Joka ainoa asia
roskapussikin
ihan itse
 

Syksyä runovaari
Syksyisen
kirkasta
raikasta
sunnuntaita...
Eihän tässä
vaari enää
Edes mielessään
tee syksylle
tenää
Ei edes vähin
vaattein kesän
mukavaa lämpöä
enään penää......

Uutta on.....
Kotipiha hiljainen
linnun lauluton
Vaari tässä
savuverhon takaa
Hiljainen on
vaarin piha
syys sunnuntai
aamuinuinen
Pirahtaen ei
pyrähtele enään
mikään....
Vaarin mieli sekin
on raskas soutuinen

Pyhä aamun rauhaa
Hiljaista on
Poissa jo ovat
harakatkin
vaaria nauramasta
Räkätitkin kaikonneet
ties minne
Paikalla vaan kaksi
vanhaa ja harmaata
Tuossa vielä tuo
vanha viisas
harmaa varis...
Nokassaan vesitippa
Apeana vaari...
selvää tekee askinsa
viimeisestä Marlborosta
 

Tästä taas vaari
oppaasta ottaa
opin....
Vain vähän pitää
vaarin lukea
hätäisesti
Vain hiukkasen olla
Silmäillä opas
kirjan kantta
Lukeekos siinä
provooppas vaiko
Provo opas....

Siinä se on
asiasta asiallisesti
Joutunut on
vääräleukaisen
vaarin käsiin....
Ainahan sitä
kimurantteihin
ajatuksiin
milloin mistäkin
vanha mies
Ihan vaan piruuttaan
taipuu....
Ajatelkaas kuinka
Kenestä mistä
ja miten......
Kun olen opiskellut
läpi tuon saamani
Provoopas vaari.
Provo oppaan
Kiitos herrat Timonen
ja Karstastenpää
 

Eihän vaari
tarkoituksella
tätä tee.....
Taiteeksi väitä
Tahdo en noiden
joukkoon kulttuuri
henkilöiden
Eihän vaari
tarkoituksella
Mutt mukavampaa
on kun vastoin
sääntöjä
Toki pientä vääntöä
Vastoin kaikkia
suosituksa vaari
Silkkaa sutta ja
sekundaa,,,,,

Susihan on tarkkaan
tutkittu
Otettu hengiltä
nahottu
Joskus on senkin
ennustettu
kannan loppuvan
Sekunda on sitä
paljon helpompaa
Siinä se on...
sama ilmiö kuin
Runovaarilta
paljon paljon ja....
Helvetin halvalla

Sutta ei kait saa
kuin Inarissa ampua
Toki jossakin luvalla
kotipihaltaan
Sekundan kirjoittajan
saa teilata
Häpäistä vapaasti
Kulttuuri lehtien
palsta tiloissa
Suojellaan runo.....
Mutt omiaan horiseva
suljetaan laitokseen