Tarina perinne
Sitähän saan
kiittää siitä
Ett likimain koko
ikäni
Kunniallisesti
viettänyt
esimies vuoteni
Olen yllä pitänyt
tarina perinnettä
Kaikki seurakseni
uhrautuvat
Ne olen pitkiä
hitaasti ryyppäämällä
Ne olen taiten
upoksiin juottanut

Kyllähän minä sillä
selvisin pitkään
Kun eivät tienneet
Eivät muistaneet
Mitä olimme tehneet
Kun seuraavana
aamuna heräilivät
seitin ohuissa heräsivät
Krapula päissään
yhden hengen huoneista

Minä olin jo
tunteja sitten heidän
rintaliivinsä ja
stringinsä
Kyllähän ne puoli
tajuttomina
panivat hanttiin
ja kikattivat
Riisuin heidät
Puin siihen unelmaan
seitin ohueen

Peittelin asettelin
umpi humalaiset
naiset siihen
turva-asentoon
Vielä kun suljin
somasti ovensa
Kikersivät vielä
Hei älä Älä hei
Älä hyvä mies
vielä viitsi
Tajuntansa rajamailta

 

Kaivelin tuota
muistiani
kerroksittain
Kuorin kuin
perunaa
Mustan kerroksen
mustan
kerroksen jälkeen
isäni kertomaa
tarinaa
Miten paljon
tuota olikaan
Musta kerros
mustan kerroksen
jälkeen

Jos ja kun mies
noin järkkynyt
on kesken kaiken
Ihmekös jos
vaari vaikuttaa
katkeralta
Voin sillä ilman
että sormi pystyssä
Pettymystä on
elämä pelkkää
pettymystä
Pettymykseen
totuttaa miehen
toiveikkaan mielen
Mutt kyllä siellä
vielä jotakin elää
Herkkusieni
rihmastoja
Muistamattoman
mustissa
muistikerroksissa

Kaivelin muistojani
kerroksittain
Miten se vaikuttikin
suruttoman elämä
kepeältä
Muistutti Malmille
kuopattujen
rivihauta
hoitamattomalta
Mutt kevyet mullat
tovereiden arkuille
Muutama Valpon
miesten ottama
valokuva.....
Valtiollisen poliisin
arkistoon.....
Ei kiveä edes pantu
Eihän ne sieltä
Rivihautaan kerroksittain
haudattujen päälle
Eduskunnan kahvila
oli kertomisen paikkana
legitiimi
Perinne on vaarin osa
vainoin muistettua
voittavien tarinaa
 

Joillakin heistä
oli kyky
lukea minua kuin
avointa kirjaa
Puolesta sanasta
ymmärsivät
kuulemansa
Jotkut heistä
minun asiaani
vasten tahtoisesti
Minulla oli
heillekin aikaa
Kurkku suorana
huusin estottomasti

En kaihtanut
keinoja
En hosuen heitä
ensimmäistä
innottomuudesta
tuominnut
Minulla oli aikaa
Käytin sitä
synnynnäistä
taivaallista
viehätys voimaa
Muutaman päivän
päästä
Vain sen miten
pahan näköinen
olin naama punaisenä

Saadakseni
jotakin aikaan
Hymysuin
opastin
vähemmän ilkeästi
Kymmenen
vuoden päästä
he ihmettelivät
Miten minusta
vain oli
Hyvän tahtoinen
hymy jäänyt
heille mieleen
















 

Aikoinani
silloin ennen
Vaarilla oli
kysyntää
enemmän kuin
tarjontaa
Nyt on vaarilla
tilanne vallan
päinvastainen
Mitä useammalta
kysyn sitä
Mihin harvempi
haluaa vastata
rehellisesti
Ilman että Coltti
on ohimolla
Ei kukaan niin
kuin halusin

Hullun koiran
lailla kalusin
kaluttuja luita
mieleni syövereissä
Makeinta oli
liha
luun vierestä
Kukahan senkin
Minkähän
rotuinen
Vaari tässä
aamuisten vaivojensa
sekasorrossa
Murskaan tuolta
tuon putkiluun
Sillä tavoin pääsen
kuola suupielestä
valuen
Hullun koiran tavoin
asiani ytimeen















 

Vaari tässä
hereille
säpsähtäessään
Harmaa oli
arkinen tiistai
Missä piti
Minne ja
mihin aikaan
Pitikös mennä
palaamatta
olla
oikeaan aikaan

Kalenterini
kulmasta josko
muistiin
merkittyjä
Tänään vain
päivittäisten
lääkkeiden
otosta rasti
Loppuviikko tyhjää
rastitonta

Puhelimessakin
vajaa vain
kolmen palkin
lataus
Harmaata on
sateiselta näyttää
Toimettomalta
arkiaamu
Ainut sivistyksen
merkki
Aamu yöstä jaettu
paperinen
sanomalehti

Vaarille ne jo
tarjoais paperitonta
Veisivät pois
vaarilta ainoat
havaitsemansa
elämän äänet
Aamu öisen
postiluukun kalahduksen
No jos jostakin
Tuonhan ne voisivat
Vuoropäiväisen
Posti Jussin
koppahattupäisen
Laskujen jakajan
tois aikaisen
Pitikös sen taas
 kesken näiden
makeimpien
herättää minut
vain vähän ennen kuin