Syytön olen kaikkeen
siihen josta
minua epäilette
Syytön olen kaikkeen
siihen mistä
minua epäilette...
Kunnes sen
rehellisten todisteilla
osoitatte toisin...

Siitä voitte olla
toki varmoja....
Teidän todistajistanne
asianajajani jäävää
joka ainoan...
Kenelläkään heistä
ei sivili uraa
kunniakasta....
Kukaan heistä
ikänään tehnyt
rehellistä työtä
yhtään ainoata päivää
Tiedättehän tekin ne
Herra tuomari

Miksi ihmeessä te
säpsähditte noin
Herra tuomari...
Jos minä heistä
vähäisen leipäni
Minä takaan heille
heidän henkensä
Kyllähän te sanotte
Että tärkeintä on
laki ja järjestys
Ette te kuitenkaan
mitään heille
kellekään maksa
palveluista....
Väitätte pohjasakaksi
Mutt kukaan ei taida
edes olla nin köyhä
Etteikö joutuis sen
rappeutuneen
esivallan väärin
käyttämäks

 

Kerro minulle
yksikin syy
Miksi minun
pitäisi yli
voimieni
Minullehan
riittää hyvin
Asiasta kuin
asiasta...
Työn rasittavuudesta
hyvin kevyet
ajatukset.....

Kerro minulle
yksikin syy
Olla nielemättä
tyhmä ylpeyteni
Vain vähän vaatii
voimiani....
Mairea hymy
harmaalla
naamallani
Voisikos teistä joku
Loppuun saattaa
tämän...
Minä kun enään
en jaksa

Kerro minulle
yksikin syy
Miksi minun siten
pitäisi että...
vaikeimman kautta
Pyytämättä apua
Sen tein ihan itse
Paikkani ovat
vielä sen työn jälkeen
kipeitä ja jäykkiä
Mutta minua se ei
vähääkään vaivaa
Tuo pieni virhe
Ettei ovi aukea
oikein päin..
Minä en siitä marise
Minähän tein sen
Ohjeitta ja ihan itse
 

Mitä hyvänsä
voi vanhanakin
mies
Kunhan vaan
muistaa sen
Ettei sitä
Mitä hyvänsä voi
vanhakaan
mies
Kunhan vaan
muistaa sen ettei
Liikaa lupaa......
Ajan kulua hupaa

Mitä hyvänsä
voi vanhakin
mies
Kunhan vain
muistan sen että
Pirun moinen on
asioilla
väärä järjestys
Ensin liverrys
sitten ne trillit
ja oodit
Sitten se krouvi työ

Mitä hyvänsä se
vanha mies
Ensin kaino soitto
Siitten se tapaamis
päivän koitto
Kakut kahvit tortut
lemmenrunot
ja oodit
Enpä muista kumpi
oli pettyneempi
Tekemättä miehen työ
Mutt sen mä myönnän
Kummaltakaan meistä
Ei puuttunut sitä
Totista yritystä














 

Jokos sitä vaarinkin
pitäis...
Melkoisen pitkään
pohdittuani....
Potkin itseni eroon
lämpimästä
pehmoisesta
untuva täkistä
Jokos sitä nyt....
Vielä oli hämärää
Mutt vaarin tuolla
työpöydällä raksuttava
Väitti vallan toista
Nouse ylös
mokomakin kulturelli
Mitään tekemätön mies

Jokos se nyt......
vaari sitä taas kerran
Sulki silmänsä
käänsi kuvettaan
Mutt eihän se
kilkattamasta lakannut
Kuin huono...
omatunto....
Lounaallahan sitä jo
Silloin siihen...
vanhaan hyvään
oikean elämän aikaan

Nyt kun vaarikin
voi elää mukavasti
Päätöksiä tehdä
selvin päin öiseen
aikaan......
Veron ottaa pohtiminen
Herääminen horroksesta
Mitäs tuo pöydälläni
kello....
Väliäkös sillä....
Tänään vaari katsoo
ajankulumista...
seinällään riippuvasta
kalenterista.....

Lauantaihan tämä
totta vieköön....
Pilleritkin ottamatta
rastitkin puuttuvat
niille kuuluvilta
paikoiltaan...
Seuraava havainto
onnittelematta on tuo
virkaveli...
Ronjan ja Leksan toinen
ukki..... siitä se tämän
runon viimeinen lause
Hyvää Heimon päivää

 

Taas se on vaarin
tilastoissa
kummitellut luku
se pirun tusina
kolmetoista...
Eihän vaarille
juuri koskaan
missään mitään
Tapahtumia ei
tylsässä elämässä
Jotain pientä
siellä jossain....
Olikos hänkin se
Siinä seurassa
kolmastoista

Taas se vaarin
elämässä...
Kummittelee luku
kolmetoista...
Minä sitä en pitkään
ollut pariton
Väritön mies
tylsä ja mitään
tekemätön....
Minun hupinihan
ei enään ole korvaan
huohottaminen
Minä voin vain
ajatella tekeväni niin
Että kaikista
nuolemistani....
Pienten vilistäjien
ulkopuolelle kuolemista
Sellaista se kylmässä
maailmassa on

Tämä vain ja ainoastaan
siksi että pois saan
silmistäni.....
Ne numerot joiden
summa on taas
kolmetoista