Askartalee
vanhan miehen
mieli
Lipoo ilmaa
runoilijan
kaksihaarainen
kieli
Nyppii hajut
tuoksut
taiteellinen
pystynokka
Ollakseni siisti
vakuuttava
Harjalla sukaisen
puurot viiksistäni

Kyyristelen tässä
Sadetta pidän
vankka reitinen
ja rokon arpinen
Paparperin
lehden alla
Tässä vois kun
vähän kurnuttaa
Väärä taisi olla
oodini koodi
Enhän minä sitä
ajatellut

Ett luoja laittais
runoilijan seuraks
Noin rumaa ja
rupista
Toki vahvaa ja
väkevää raavasta
naarasta
Olisit edes varoittanut
tällaisesta
vaarasta.....
Askartelee nyt
vaarin mieli...
Vanha mies pää
kääreessä
 

Enhän minä
Minä en voi
hyväksyä
tavattomien
käyttäytymistä
Pahemman
kerran se minua
säväytti
Joka aamuhan
minä tuon
Mutt mistä syystä
hän nyt.......
Koko naamallaan
leveästi hymyili

Hyvät huomenet
sadeviittansa alta
Oli kuin olis
suojautunut
Tsernobylin
ydin laskeumalta
Mistäs tuolla
olis sellaista tietoa
kielitaidottomalla
jota minulla ei ole
Käynytkös
hänellekin niin
Eilen sen TV-ohjelmasta
Kaikelta pitää
suojautua....
Kodinturvajoukot
kaiken varalta

Pahinta on tuo
Kun hymyilevät
niin leveästi
Nyökkäilevät
Hyvät huomenensa
Onkos tuo taas
vanha ruoju
vahtimassa meitä
Mehän vaan ja
ainoastaan sitä
Toimettomina
odotamme.........
Haemme etsimme
Kyllä sen meille joku
hyvää tarkoittavista
Pitkä aikaisen
oleskelu luvan toimittaa
Elanto ja asunto
ne saattavat mennä...
Mutt saa sitä
tännekin syötävää
siltojen alle.....
Tämä sitä on itsenäisen
itsekkyyttä












 

Kun on tuhansia
kirjoja mukanaan
Ajattele miten
paljon minulla
on mukanani
sähköisiä
Sähköistä
luettavaa
Miksi minun ja
sinun pitää
Tarpeettomiks
kirjastoautojen
kuljettajat

Kenellekään moista
Minulle sinulle
kirjastoautojen
kuljettajille
Ei enään löydy
sellaista aikaa
Että kunnolla
vois sekaantua
kokonaisena
kuljettamaansa

Otteista ja pätkistä
Helsingin ja
Keravan välillä
sähköisessä
sähköisesti
vilkaistusta
Silkkaa pätkittäistä
esileikkiä
Pätkän sieltä
toisen täältä
Arvostelut Hesarista
Jumalauta feikki
Tuhansia kirjoja
mukanani
Muistutanko tuota
dementoitunutta
kirjastoauton
kuljettajaa












 

Muistoja voi
jalostaa
Muistoista
pitää vain ne
joista toiset
sinua
Kiittää ja
kumartaa
Isä Aurinkoista
Olallesi taputtelee
No joutava elen
Mutt hävisipäs
takkini harteilta
hilse

Mainetta en voin
paremmaksi
itse jalostaa
Täytyy vain
riittävän vahoista
asioista
Keskustelunsa
sallia
Täytyy mun joku
siihen hommaa
Hallitsijan kehujaks
nimittää
Eikö ole vapaa
ehtoisia
Hommaan josta
hengissä
Toimikautensa
loppuun tuskin kukaan
Mutt pakko on
joku siihen
hommaan nimittää

Sen verran pitää
ett palkitsee
kehujansa
Muistaa pikku
lahjuksilla
pyytetöntä
hyvän tekijäänsä
Kehujan suhteen
pitää vaarin olla
tarkka
Vain uskottua
miestä
Mihinkäs siltä
Ei kulkemista salli
edes takapihalla
Vain uskotut miehet
Herättää se yleistä
pelkoa kummastusta
Kun johtajan
naamataulu
yleisesti kaventunut
Kun johtajan
lähipiiristä
on muutama
uhka rohkea jo ehtinyt
Uskotuista
miehistä jo
useampi





















 

Vaarille kait
kuin vanhalle
viinille
huonossa
kellarissa
Käynyt on
koko ikänsä
Mutt nyt siitä
on sokeri
loppunut
Säilöä voin
jalostaa muistoja

Mutt minut jos
joku avaa
Kuohahtaa pullo
pohjalle jää
pelkkä
muhjuinen sakka
Sen kun taiten
kirkastan
Tulos on tämä
nuhjuisten
runojen vakka

Vaarillahan oli
omakohtainen
hakemus
Ei nuodata oma
vuodatus sitä
En sellaisten
seuraksi pakkaa
Kaikki herkkä ja
hellä
Autuus ja onni
Se oli taivaissa
alistettu harmonialle

Kukas sitä sinne
Käytyäni kerran
vain helvetin
porteilla
Nähtyäni elämää
helvetissä että
paratiisissa
Onnea autuutta mutt
mielestäni se oli
ilkeintä Jumalan
pilkkaa.....
Ei ollut vaarille
yhtään avointa reikää
Ei mustissa enkeleissä
eikä viinipulloissa