Pyhä aamunsa
ratoksi,,,,
Niitähän vaari
vanhoja tekstejään
vielä vähän
unisena selaten...
Nenässään on
sellainen vanha
tuttu uunissa
mujuvan,,,,,
Herahtaa tässä
vesi vaarin kielelle
Kaalilaatikon
pistämätön
syksyinen tuoksu

Sulatteli emäntä jo
eilis illasta
viimevuotisia
pakaste puolukoita
Lisäili niihin sokeria
happamille
Nyt on vaarilla
taas edessä pikainen
kauppareissu
Olisikohan jo saatavissa
tuoreita...
Ehtis tässä vielä
tehdä tuolle sen
Kaalilaatikolle
sopivan lisäkkeen

Leijuu vaarin nenässä
Uunin ohi kovasti
impaten kuljen
etukenossa
Syksyisestä nautin
Halujen kasvaessa
säilytän maltin...
Kaupungille ilmoitti
pirttihirmu menevänsä
Onkos tässä taas
menossa ihmiskoe,,,
Säilytänkös itsehillintäni
Vai sekaannunko
tuohon vielä
keskeneräiseen

Tämä se on vaarille
moneen kertaan
kerrottu tarina
sen sellainen...
Tämä on juttu vanhan
miehen mielen
hillinnästä,,,,
Tästä olen tehnyt
tekstin joka syksy....
Toivon mukaan niin
joka kerta että omanlaisen
Mutt yhtään kertaa
vielä tänään
Sitä toistamistani
toistan
En ole avannut tuota
uuninluukkua

Kauniisti tuo pinta
kaalilaatikosta
ruskistuu
Makeaksi muuttuu
kirpakka punainen
marja,,,,,
Lasken uunista lämpöä
Tarkkaa se on
miten alas kuinka pitkään
voin vanhasta muistista
säädellä tuota,,,,
Mujumislämmöllä
kaalilaatikon
viimeistelyä