Toimitettuani
tämän aamun
toimet,,,,
Mitäs sitä....
Mistä niitä
Unohdettuja vois
vanha mies
edes yhden
runon verran
sais ammentaa
Mieli on kuin
vanhan vinttikaivon
sinkkiämpäri
Kolisee tyhjyyttään
Kiireellä on
nostettava yös
syvältä muistamattoman
puhdistuneesta
mielestä....

Toimitettuani
kiireellä
tämän aamuisia
Jumalattomalla
hopulla....
Jospa minä jotakin
saisin lopulta
Muutakin kuin
tyhjän ja klommoisen
Edes tilkan vettä
Kunhan  tästä saisin
Edes pestyä rähmät
näistä kaihisista

Menneistäkään
en mitään muista
Vähän vain
mielihalujeni
kuvitusta.....
Miehelle joka elää
menneen elämänsä
Lähenee vakaasti
sen loppua....
Kirjoitan muistelmia
Eihän näitä kukaan
Punaisen
seniilin miehen
vitivalkoisia

Varjelkoon minua
luoja....
Ja kaikkia noita
jotka luin
vaarin ystäviksi
Etten viimeisellä tällä
katumuskymmenellä
enään  saanut
ymmärrystä
Mutt oli heitä vielä
muutama jotka,,,,,
Käsiensä lisäks
Eivät jalkojaan
saaneet ristiin..