Vaarin syksy
tänään se alkaa
Saanpas nähdä
Vieläkös on
Äijälle horisevalle
ukkojen pöydässä
Nimeämäni
paikka olemassa

Vieläkös on
vanha pöytä
tallella
Jokos siihen on
laatta laitettu
Miesten pöydän
lakkapintaan
Sen päälle johon
runovaari
Nimettömän kynnellä

Tällä paikalla
se vuosikaudet
vaitona istui...
Se vanha höpertelijä
Isoimman aikaa
Kun sai puheenvuoron
Käyttänyt sitä ei
asiaan josta
Tietävinään jotain
erityistä elämästä

Sitten kun sai
Tai sitten joutui
puhumaan jonkun
toisen päälle
Jostakin sen laisesta
josta ei ollut
kokemuksia
tullut hankkineeksi
Miten hyvi hän
Sopeutui....
liki kaikkeen
Höperehti sellaisestakin
mielipiteen
Josta ei missään
nimessä....
tiennyt mitään