Totesin niiden
lyhentyneiden
vaaleiden öiden
menneen
Ja sen verran on
vaari vanhakantainen
Että pimeää
pitää olla
Pimeässä liki kaikki
yhtä ihanilta
Päivän valossa
Minut valtaa ujous
ja arkuus
Mitä sinä luulet että
Miten minä
Jos sinä noin
pienellä

En antanut sanainsa
minua masentaa
Uurastin uurastin
nypytin kuin pilkillä
Eihän hänkään
enään ollut rypytön
No kestihän sitä
meni oma aikansa
Huokaistiin
duettona
Myönsi sitten etei
se ole kiinni koosta
Tärkeintä on että
Mies on siisti
Ja hellästi sitä
taiten käyttää
Jos sinulla olisi ollut
se kylän suurin
En olis siitä toipunut
Kylmänä ei tunnu
mukavalta
Kehumaan eivät nouse
lakanaan käärityt