Suurten tuntojen
kiukun ja raivon
välissä
Miksi minä
askaroisin pienten
asioitten kanssa
Siksihän minä
Kun minun on
kuin pakko
Selvittämällä niitä
mielestäni turhia
Eivät vaan anna
vähintäkään
suuriin tunteisiin
vaarille aikaa

Oletkos syönyt
oletko ottanut
Ethän vain ole
tekemättä jättänyt
Sinnehän sinä taas
Omiin oloihis kuin
sivuraiteelle
Kukas sinua sieltä
Osais edes etsiä
kaikesta
kaiken tietävää
Saatikka mukaan
hakea

Eihän sinusta enään
muuta elonmerkkiä
Joskus joku
pilkallinen runo
jostakin asiallisesta
Asiallinen runo
pilkallisesta
Mitäs sitä niistä
enään muistaisin
Vaikka vielä
vanhanakin koetan
kaikin voimin olla
vilkkusilmäinen
Vaari sitä on kasattu
kaikesta siitä
Mitä jäljelle on jäänyt
ajan hampaalta