Kaikella lienee
on tarkoitusensa
Minusta se oli
sitä kuin
kohtalon ivaa....
Olihan meillä
mukavaa ja kivaa
Mutt eihän se
sopinut heille
Eivät he tarkoittaneet
meitä toisillemme

Minullehan se oli
aivan yks ja sama
Mitä olivat sopineet
keskenään...
Emmehän me sitä
Niinhän siinä sitten
Minä Joosef sinä
Maria.....
Emmehän me...
Mutta kun
kirkonkirjoihin
uskomattomat eivät
kirjanneet
neitseellistä synnytystä

Niinhän me sitten....
Ajatelkaa
pariuduttiin
Urkeni siitä
uuden uran .....
Yhteinen siloiteltu
polku....
Siinähän me,,,,
Sinä valkoisissa
Minä mustissa,,,,
Kuulaa oli pitkän
polkumme alku