Heräili vaari
palaili varovasti
Höyhen saarilta
työnarkomaanien
myötä arjen
kovaan maahan
Kääntelin
hiljakseen
kyljeltä kyljelle
Mutt enhän
minä enään siitä
unen päästä
kiinni saanut
Omin silmin sen...
olivat tarttuneet
huollon ihmiset
työkaluihinsa
Pärisivät äänekkäästi
Siirsivät sepeliä
keskelle tietä...
Vanhasta poiketen
puhaltimet
helvetisti päristen
Märkää ja pölytöntä
sepeliä keskelle
vaarin kulkutietä
Sehän hyöty oli
oli kosteasta
aamu ilmasta heillä
Naamioitta saattoivat
pölyltä suojautumatta
Vaari vaan itsensä
kanssa löi
vetoa siitä...
Kauankos kestävät
sepeli nietokset
Ennenkuin taas
leviävät pitkin vaarin
kulkemaa tietä
Vaaran vaaniessa
vaarikin pysyy
torkkua virkumpana
Siihen vaan vähän
selitykseen
vahinko ilmoituksessa
Liukastuin mokoma
en jäätikölle.....
Vaan liukastumistani
estävään....
sepelikasaan
Omin korvin kuulin
puhaltimien pörinän
Omin silmin näin
ne kaatumistani
estävät.....
Jalkaini alla ....
kestämättömät.....
Niinhän siinä että
vaari sepelikasaan
tiistai, 2. huhtikuu 2019
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.