Mitä ihmettä sinä
olet mieleeni
istuttanut
Tästäkin asiasta
Että aina pitää
Tutulta tai vieraalta
neidolta pyytää
Liian harvassa ovat
vaarin ympäriltä he
Väittävät kaverit
että valehtelen
Käyn itsekseni
synkkää
yksinpuhelua
Että miten minun
pitäis ja kenelle
se sanoa,,,,
Käyn väittelyä itsekseni
Arvailen tässä sitä
Mitä ihmettä sinä
olet mieleeni
istuttanut....
Mikähän minut on
tällaiseen opettanut
Että sellaiseen en
En lyhyt enkä sitoudu
pitkäaikaisesti
Käyn tässä vain kuin
Jaakoppi painis
hiljaisesti,,,,,
Mutt siitä pidän kiinni
Kun reilusti kysyin
Sinä selvästi
vastasit,,,,
Selin vastatuuleen
souti vaari
hymyhuulinen
Tuosta kun tuon
saaren rantaan
Nyt me kahden pois
ihmisten ilmoilta

Sitä minä en vieläkään
ymmärrä
Miksi me keikutimme
vimmatusti venettä
Emmehän me sitä
herran vuosiin
Mutt kyllä kait se niin on
Kun pari vuosikymmentä
on ollut mies selibaatissa
Valitteli neito vähän
Paremmin menis
Tuntuis kiihkeämmältä
Minunkin oloni
mukavammalta
Jos sinä olisit selin
Allani täässä paatissa