Runovaarilla on
kalamiehen
elkeet
Palstallani ellen
liikettä havaitse
Istahdan alas
Pujotan koukkuuni
uuden madon
Vahdin aaloilla
lilluvaa
punavalkoista
kohoa

Minun kaloillani
kun on tapana
Eivät ne tartu
Ellen koukkuun
pujota uutta ja
muhevaa matoa
Jotain paljasta
ennen kokematonta
Taas sitä vaari
isoa kalaa pyytää
sintti parvesta
Ellei täkyni taaskaan
ole ottava
Pitäisikös siihen
viimeiseen konstiin
pioneeri kalastukseen
dynamiitti
pötköön tarttua
Sillähän sitä sais
monenmoista

Otettava taas
käyttöön ne
rumat sanat
Lipsautettava
kaksimielisiä
ajatuksia
Pilkata luojaa
Möyriä sielunsa
sopukoissa
Oikaista köyryä
runoilijan selkää
Uskottekos että
Minä en mitään
missään koskaan
pelkää....
Tiukan paikan tullen
Minä toisen
kerroksen ikkunasta
sorkat kopisten
liukkaasti
liukkaalta menen
Vähät varusteet
kainalossa
pihalle ja ulos