Voisinkos sitä
Olisikohan se
mitenkään
mahdollista
Saisinkohan
sitä viikkoni
kulumaan
Ilman sitä
Vanhan miehen
iän ikuista
yritystä ja erehdystä

 

Olisikos se
Voisinko selvitä
viikostani siten
Sillä tavalla
taustalla pysytellen
Toimimalla
naruja vedellen
näkymättömissä
Ilman ainoatakaan
ääneen lausuttua
Yli voimieni
mahdotonta
ajatusta

Kääntöpuoli on
vanhankin
miehen kolikossa
Pakko on minun
Kun sen ajatellut
ääneen
Luvannut olen
Tyhmyydestä
aulliisti lupautunutta
rokotetaan

Minä en enään koskaan
No jos joskus
Silloin tällöin
Pyydettäessä ryhdyn
Hommiin
näkymättömiin
Niin suuri töisiin
Kuluu aika
kuluu mies
Pienentynyt on taas
arkeen palannut
vanha mies