Aamusella kun
turhaan haron
tyhjenneitä taskujani
Auheuttanee se
Painokelvottoman
sieluni purku runon
Kun ja jos sen....
jossain lukevat
Nobelin komitean
mitään ymmärtämättömät
seniilit jäsenet
Täysin haalistunut
Myklen muisto on
mielistään

Aamusella kun suotta
herään....

Mistäs ne nyt tuon
Dylanin tähän erään
Tekstiensä kanssa
ei mulla mitään hätää
Mutt noin kulahtaneen
ulkomuodon vasta
kaksituhatta ja
jos luoja suo
kaksikymmentä viis

Aamusella kun
turhaan uutisia
hesarista kerään
Sanaakaan ei minusta
arjen sankarista
Henkisiä voimia
kiroten manaan
Mitä ne luulevat
hyötyvänsä tuosta
rappeutuneeta
Vuotta minua
nuoremmasta muumiosta

Minä sitä vielä
selkä suorana
siitäkin hommasta
Tuo valkea harteillani
Ehei Ei se ole
hilsettä
Se on sitä itseään
teollista mielentilani
kohotusainetta
Huomaavat ettei
minua ole otettu
tarpeeksi vakavasti
Toivottavasti osaavat
tehdä minusta
Myklelle vastaehdokkaan
Johonkin meille
molemmille
miehisille
sopivaan kilpailuun